Kävin viikonloppuna katsomassa Vadelmavenepakolaisen. Elokuva perustuu Miika Nousiaisen samannimiseen romaaniin, missä suomalainen Mikko Virtanen haluaa olla ruotsalainen. En ole itse lukenut kyseistä romaania, mutta olen kuullut, että elokuvan juoni eroaa aika paljon kirjan juonesta. Sen takia elokuva voi olla melkoinen pettymys tai järkytys kirjan lukeneille, jotka luulevat elokuvan vastaavan omia mielikuviaan kirjasta.
Elokuva oli mielestäni ihan hyvä, koska en missään vaiheessa tylsistynyt. Loppuratkaisu olisi kuitenkin voinut olla vieläkin yllättävämpi ja parempi. Mikko Virtasta näyttelevä Jonas Karlsson on ruotsalainen, eikä puhu lainkaan suomea. Tämä tuli selvästi esiin kohdissa, joissa Mikko Virtasen piti puhua suomea. Suomen kieli umpiruotsalaisen suusta kuulostaa tietenkin hyvin kummalliselta ja epäluontevalta. Luulin aluksi, että näyttelijä on suomalainen, ja että elokuvan kohtauksiin kuului, että hän puhui huonoa suomea tahallaan. Kun asia selveni minulle, olin hieman kummastunut. Miksi tuo aika olennainen seikka oltiin jätetty ihan kuin keskeneräiseksi? Päälle oltaisiin voitu dubata vuorosanat, joita kuitenkin oli aika vähän suomeksi, jonkun suomalaisen puhumana.
Elokuvassa oli mukana tietysti myös rakkautta ja ihmissuhdekoukeroita. Hieman ennalta-arvattavia kohtia olivat joidenkin henkilöiden suhteet, ja miten niissä tulisi lopulta käymään.
Tarina on mielestäni lähtökohdiltaan aivan kummallinen; ikäänkuin joku suomalainen ihan oikeasti haluaisi olla ruotsalainen niin paljon, että on valmis tekemään ihan mitä vain. Kokonaisuudessaan pidin siitä kuitenkin, koska se oli hauska ja vitsit kolahtivat minuun hyvin.
 |
| http://urly.fi/jcw |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti