Viimeinen postaus

Äidinkielen mediakurssi alkaa olemaan loppusuoralla ja nyt on viimeisen postauksen vuoro.

 Kurssi on ollut todella mielenkiintoinen ja erilainen kuin kuvittelin aluksi. Olen tykännyt siitä, että töitä on tehty paljon koneella ja että on saanut edetä täysin omaa tahtia.

Blogin pitäminen oli minulle jo entuudestaan tuttua, eikä blogin luomiseen ja bloggerin käytön oppimiseen mennyt aikaa. Tällaisia tekstejä en ole kuitenkaan ennen tehnyt, joten se oli uutta. 

Onnistunein postaukseni oli varmaankin kuvareportaasini Helsingistä. Kävimme yh-kurssin kanssa Eduskunnassa, ja jäimme kaverini kanssa sen jälkeen illaksi Helsinkiin. Kävelimme ympäri keskustaa ja sain mielestäni tosi hyviä kuvia. Sitä oli kiva tehdä, koska valokuvaaminen on muutenkin lähellä sydäntäni.

Julkaistava juttuni oli kolumni Aamupostiin, mutta sitä ei ole vielä julkaistu. 

Olen oppinut kurssin aikana aika paljon uutta mediasta mm. journalistin ohjeet, joita en ollut ennen edes miettinyt. Vierailuilla oppi myös paljon paikoista, missä mediaa tuotetaan. Siinä pääsi näkemään myös, miltä oikea työelämä näyttää. 

Tätä blogia en tällaisena enää jatka, mutta ei ole mahdoton ajatus, etten aloittaisi blogia joskus tulevaisuudessa. Lehteen kirjoittaminen oli mielenkiintoinen kokemus, ja haluaisin tehdä niitä tekstejä ehkä lisääkin. 

-Milja

Vierailu Reaktoriin ja Bassoradioon

http://urly.fi/jdN

Teimme maanantaina 10.11 vierailun Helsinkiin. Ensimmäiseksi suuntasimme Reaktorin toimistoon, missä meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Elle Jaskari esitteli meille firman toimintaa. Saimme esittää erilaisia kysymyksiä post it -lapuille, ja vähän myöhemmin meidän piti itse etsiä vastauksia niihin netistä ja firman muutamilta työntekijöiltä jotka vastailivat kysymyksiimme. Kysymykset jaettiin teemoittain jotka olivat "työntekijän näkökulma", "firman toiminta" ja "miten yritykseen pääsee töihin ja miten siellä toimitaan".Teimme ryhmittäin pienen esitelmän Evernote-sovelluksella. Se oli todella kätevää ja onnistui helposti. Ryhmästä yksi jäsen latasi sovelluksen puhelimeensa, ja ryhmä keräsi yhdessä tietoa sinne. Esitelmään pystyi liittämään myös kuvia. Esitelmien kautta saimme paljon tietoa firmasta ja sen toiminnasta. Toimisto oli ulkonäöllisesti todella hieno ja kivasti sisustettu. Ilmapiiri oli mukava, ja Elle kertoi, että he kutsuvat toisiaan etunimillä, ja sekin luo kotoisan vaikutelman.

Seuraavaksi menimme vierailulle Bassoradion toimitukseen. Bassoradio on viidessä kaupungissa (Helsinki, Tampere, Jyväskylä, Turku ja Oulu) kuuluva radio, jossa soitetaan pääosassa räppiä ja elektronista musiikkia. Paikan päällä Ina Mikkola ja eräs radion töntekijä ottivat meidät vastaan ja kertoivat mitä he tekevät radiossa päivittäin. Ina kertoi radio-ohjelmien juontamisesta ja miten hän suunnittelee niitä. Toimitus oli todella kotoisan näköinen, ja varmasti mukava työpaikka.

Vierailut molemmissa paikoissa olivat todella mielenkiintoisia ja tykkäsin!

http://urly.fi/jcy

Kuvat: Milja Putkonen

Elokuvakritiikki: Vadelmavenepakolainen

Kävin viikonloppuna katsomassa Vadelmavenepakolaisen. Elokuva perustuu Miika Nousiaisen samannimiseen romaaniin, missä suomalainen Mikko Virtanen haluaa olla ruotsalainen. En ole itse lukenut kyseistä romaania, mutta olen kuullut, että elokuvan juoni eroaa aika paljon kirjan juonesta. Sen takia elokuva voi olla melkoinen pettymys tai järkytys kirjan lukeneille, jotka luulevat elokuvan vastaavan omia mielikuviaan kirjasta.

Elokuva oli mielestäni ihan hyvä, koska en missään vaiheessa tylsistynyt. Loppuratkaisu olisi kuitenkin voinut olla vieläkin yllättävämpi ja parempi. Mikko Virtasta näyttelevä Jonas Karlsson on ruotsalainen, eikä puhu lainkaan suomea. Tämä tuli selvästi esiin kohdissa, joissa Mikko Virtasen piti puhua suomea. Suomen kieli umpiruotsalaisen suusta kuulostaa tietenkin hyvin kummalliselta ja epäluontevalta. Luulin aluksi, että näyttelijä on suomalainen, ja että elokuvan kohtauksiin kuului, että hän puhui huonoa suomea tahallaan. Kun asia selveni minulle, olin hieman kummastunut. Miksi tuo aika olennainen seikka oltiin jätetty ihan kuin keskeneräiseksi? Päälle oltaisiin voitu dubata vuorosanat, joita kuitenkin oli aika vähän suomeksi, jonkun suomalaisen puhumana.

Elokuvassa oli mukana tietysti myös rakkautta ja ihmissuhdekoukeroita. Hieman ennalta-arvattavia kohtia olivat joidenkin henkilöiden suhteet, ja miten niissä tulisi lopulta käymään.

Tarina on mielestäni lähtökohdiltaan aivan kummallinen; ikäänkuin joku suomalainen ihan oikeasti haluaisi olla ruotsalainen niin paljon, että on valmis tekemään ihan mitä vain. Kokonaisuudessaan pidin siitä kuitenkin, koska se oli hauska ja vitsit kolahtivat minuun hyvin. 

http://urly.fi/jcw

Kuvareportaasi: Kaunis pääkaupunkimme

.

Kuvat: Milja Putkonen